Kirpparilta löytyi taas minun lapsuuteni, eli samanlainen nukke kun minulla oli pienenä, tosin hieman eri kuosilla, ja kaksi tutunnäköistä maustepurkkia. Ihania pikkuesineitä, isoja meidän kotiimme ei mahdukaan kun joka paikka pursuaa turhaa päkkänää.

Pitäis tehdä jonkinlainen inventaario, etenkin vintin sivukaiset kätkevät mitä kummallisimpia juttuja joista suurin osa on varmasti pois heitettävää. Hoh hoh kun vaan viitsisi ruveta.

Mikähän siinä muuten on, ettei mikään tuollainen vintin siivous jaksa millään kiinnostaa? Ja vaikka on aikuinen ihminen ja tiedostaa sen, että joskus vaan on tehtävä jotain vaikka ei kiinnostaisikaan, niin siltikään siitä ei vaan tule mitään. Päätinkin jo tuossa keväällä kun töissä oli raskasta ja pinna kireällä, että kesälomaani en sitten vietä puunaten ja paikkoja järjestellen vaan otan loman ihan lunkisti lepäillen, ja niin olen kyllä tehnytkin.

(Jos tämä olisi tavallisen kotiäidin kirjoitus, niin tässä kohtaa tulisi lista niistä asioista joita on mukamas ihan huvikseen tehnyt, eli pessyt talvivaatteet ja varastoinut ne siisteihin nippuihin ullakolle, puunannut saunanlauteet, istuttanut perunat, maalannut ulkoraput, vaihtanut verhot, leiponut pakkaseen ja tietenkin pessyt toistakymmentä mattoa.)

Mutta minä tunnustan rehellisesti, että mitään tuollaista en ole tehnyt ja voi voi tätä huonon omantunnon moukarointia, eihän tätä kestä selvin päin!

Jaa-a, jos huilais välillä.