Isot villasukat on työn alla. Pauli-poika on nyt 13 v. ja jalan koko on 43... Nykyajan lapset kasvaa maata pitkin.

Rasittavin vaihe villasukkien tikkuamisessa on mielestäni tuo varsiosuus, kun siitä selviää niin kaikki sujuu suitsait, tuon kuvan oton jälkeen olen tehnyt jo puolet kantapäätä joten eipä aikaakaan kun sukat on valmiit!

Osoittaakohan se muuten ihmisestä jotain, että sukkaparin ensimmäinen sukka syntyy nopsasti ja työ on mielekästä, mutta kun toista sukkaa pitäisi aloittaa niin se venyy viikosta kuukauteen, kuukaudesta toiseen ja yhtäkkiä onkin kulunut jo puoli vuotta kunnes toinen sukka alkaa pakotettuna hitaasti ja vaivalloisesti kiemurrella lankakerältä kohti puikkoja...

Itse olen itseäni lohdutellut sillä, että se on osoitus ihmisen luovuudesta, toisen sukan tekemisessä ei ole enää samaa innovaatiota kuin ensimmäisen sukan muotoja ja värejä, raitoja ja kavennuksia mietittäessä, toinen sukka on vain kopio jossa ei tarvitse enää luoda, kunhan vaan pistelee silmukkaa silmukan perään.